Koska rautatieasemalle suunnittelemani teoksen tarkoitus oli olla vain väliaikainen, hylkäsin ajatuksen noudattaa rakennuksen funkistyyliin sopivaa linjaa ja annoin vallan halulleni tehdä jotain yllättävää ja värikästä, joka pystyisi nousemaan yli kaikkien tilassa olevien suurten mainosten.

 

Suuri ylhäällä oleva ikkuna, erojen ja jälleennäkemisien paikka jossa odotetaan junaa tai sen kuljettamaa ystävää: eihän se voinut olla muuta kuin Ruusuikkuna. Auringon paistaessa ruusut heijastuivat ikkunan vastapuolella olevaan valkoiseen seinään.

 

Ruusuikkunassa minua kiehtoi sen taidehistoriallinen painolasti kirkollisessa merkityksessä. Entisajan ihmisille kirkkojen valtavat ruusuikkunat olivat huikeita esteettisiä elämyksiä, joiden valohämyssä mietittiin elämän suuria kysymyksiä.

Rautatieaseman odotushalli on kiireiselle nykyihmiselle paikka jossa odotellessa voi pysähtyä hetkeksi. Halusin tuoda tilaan ihanan ruusunpunaisen valon, jossa ”sielu” voi kylpeä kauneudessa - edes muutaman minuutin.

 

Ruusuihin kohdistuva symboliikka on runsasta, mutta eniten minua kiinnosti ajatus henkilökohtaisen syvän tunteen ilmaisusta; rakkauden, ilon, onnen ja myös surun.

 

Ikkuna on painettu polyesteri muoville lasuurivärein. Sen pinta-ala on 90 m2. Teos projisoituu aurinkoisella säällä vastapäiseen valkoiseen seinään.