Vuonna 2002 Mäntän kuvataideviikot saivat uuden upean näyttelytilan vanhasta Pekilo tehtaasta. Se sai nimekseen PEKILO, joka tarkoittaa selluloosan valmistuksessa syntyvästä ”jätteestä” valmistettua valkuaisainepitoista raemaista karjan rehua. Saadessani kutsun kuvataideviikoille, minua kiehtoivat kaksi Pekilon sisäänkäynnin yläpuolella noin kahdentoista metrin korkeudessa olevaa aukkoa, joihin halusin tehdä ikkunat.

 

Halusin teoksessani viitata rakennuksen historiaan hauskasti, niinpä päätin toteuttaa Ruusuikkuna II:n , jossa Ruusu niminen lehmä katsoo taivaisilta niityiltä entisen rehutehtaan nykyasiakkaita; taideyleisöä. Valtava koko saa aikaiseksi tunteen kuin katsoisi muurahaisen perspektiivissä lehmää ruohonjuurelta.

Vaihtuva sää, ylilentävät linnut ja erilaiset pilvet ovat visuaalisena osana teosta saaden sen muuttumaa niin sään kuin vuorokaudenajankin mukaan.